Anu Ojalan Pommi kertoo Miasta, joka saa valtuudet ylläpitää lukionsa Me ja eläimet -blogia. Hän on tehtävästään ylpeä, mutta Mian onnen pilaa eräs trolli, joka epäilee jatkuvasti Mian eläintietämystä.
Mia haluaa suutuspäissään ottaa selvää faktoista. Epäilyksistään huolimatta hän järkyttyy tajutessaan eläinten kärsivän maatiloilla, teurastamoilla ja jopa niiden olemassaolo on niille yhtä tuskaa.
Mia haluaa tehdä asialle jotakin ja ryhtyy taistelemaan eläintenoikeuksien puolesta.
Olen itsekkin Mian kaltainen ihminen, joka haluaa auttaa eläimiä, joten luin kirjan mielenkiinnosta. Mia on tyypillinen päähahmo. Inhimillinen sankari, joka puolustaa heikoimpia itsestään huolimatta. Kirjan idea on mielestäni mahtava. Juoni on sujuva ja teksti on muutenkin helposti ymmärrettävää. Luulisi kirjan olevan onnistunut teos, mutta sitä se ei ole. Sivulta sivulle samanlaisena pysyvä kuvailu ja tunnelma tekevät kirjasta hyvin tylsän. Teksti on siis sujuvaa mutta hyvin tylsää (sellaiseen yhdistelmään en olekkaan törmännyt). Kirja loppuu myös töksähtäen ja ennalta-arvattavasti. Vaikka kirjanlopun ideana onkin herättää lukian omatunto, se jää kuitenkin häiritsemään.
Suosittelen kirjaa asiasta kiinnostuneille sekä niille, jotka haluavat lukea erilaisen trillerin.
3/5
