Oletteko ikinä lukeneet kirjaa, jonka lukemista ei vain pysty lopettamaan? Minulle kävi niin viimeksi, kun luin ensimmäisen kerran Harry Potterit, ja nyt kun luin Taivaallisen tulen kaupungin koin sen uudestaan.
Sarjan päähenkilö, Clary, joutuu kasvotusten vaarallisen veljensä, Sebastianin, kanssa tämän muuttaessaan varjometsästäjiä "pimennetyiksi" ja kasvattaessaan jatkuvasti armeijaansa hallitakseen maailmaa (tai maailmoja). Clary yrittää tietenkin estää Sebastianin suunnitelmat ystäviensä avulla ja joutuu yhdelle elämänsä vaarallisimmista matkoista sekä kohtaamaan yhden vaikemmista päätöksistään: liittyäkö Sebastianin joukkoihin vai antaako kaikkien läheistensä kuolla?
Kirja yllätti minut positiivisella tavalla, sillä en pitänyt sarjan viidennestä osasta enkä odottanut tältäkään kirjalta suuria. Siitä tuli kuitenkin yksi lempikirjoistani. Jankutan taas kuinka tärkeitä kerronta ja tekstin värikkyys ovat minulle. Syy sille, etten pitänyt Kadotettujen sielujen kaupungista, on juuri se, että (mielestäni) kerronta ja juoni olivat molemmat hyvin tylsiä ja pitkäveteisiä. Koko kirjan pelasti lopun taistelukohtaus.
Siitä huolimatta saarjan viimeinen osa oli kaikkea muuta kuin tylsä. Nopeat taistelukohtaukset ovat mielenkiintoista luettavaa ja hahmojen inhimillisyys tuo kirjaan värikkyyttä. Myös uudet hahmot lisäävät kirjan mielenkiintoisuutta. (Voi kunpa tulisi kirja Emman "kostosta")
Yhteenvedoksi voin sanoa kirjan tekevän kunniaa koko kirjasarjalle lopettaessaan sen ansaitsemallaan tavalla. Suosittelen kaikille, EI, vaan VAADIN jokaista lukemaan kirjan!
5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti piristää aina; tuli sitten risuja tai ruusuja!