Erin Hunter - Näkö

Jesss!!! Kolmas Soturikissat-sarja on ilmestynyt! Olen kirjaimellisesti hyppinyt onnesta lukiessani Näköä, nyt varsinkin, kun pahimmat kokeet on nyt selätetty.

"Tulee kolme, veresi verta, jotka pitävät 

tähtien voimaa käpälissään."

Uuden Kolmikon mahdin päähenkilöinä toimivat Tulitähden lapsenlapset Leijonatassu, metsästäjäluonnonlahjakkuus, Paatsamatassu, joka ei tunnu selviävän parantajaoppilaan töistään, sekä sokea Närhitassu, jonka soturikoulutus alkaa melko haparoiden.

Myöskään muualla metsässä ei vältytä yllätyksiltä. Jatkuva epäluulo johtaa klaanien yhteenottoihin ja klaanien kokoontuminen saa yllättävän käänteen.

Mielestäni kirja ei ollut Soturikissat - parhaimmistoa, mutta on silti hyvä alku uudelle sarjalle. Kirjan hahmoista on myös tehty inhimilisempiä, mitä aikaisemmissa kirjoissa (mielestäni niissä on panostettu paljon enemmän juoneen ja idean toteuttamiseen).

 Myös aikaisemmissa Soturikissoissa voi havaita päähenkilön olevan tyypillinen fantasiasankari. Näkö tekee Närhitassun kohdalla poikkeuksen. Hahmo valittaa jatkuvasti asemaansa sekä on kapinahenkinen. Hahmo saattaa vaikuttaa rasittavalta, mutta se tuo koko kirjasarjaan uutta väriä, eikä sitä voi vihata, pikemminkin pidin Närhitassusta kovasti. Tämän sisarukset taas ovat tähän verrattuna jopa tylsiä, varsinkin Leijonatassu.

Sarjan ensimmäisessä osassa ei sinänsä ollut, mitään suurta juonenkäännettä, mutta se esittelee uusia hahmoja ja tarinaa. Tämän takia en pitänyt Näöstä niin paljon kuin aiemmista Soturikissoista. Kirja ei kuitenkaan ollut huono. Juoni kulki sopivan nopeasti ja kärryillä pysyisi sellainenkin, joka ei ennen ole lukenut Soturikissoja.

Tiivistettynä voi siis todeta Näön olevan "ihan ookoo", joka herättää kiinnostuksen uudelle sarjalle.

Suosittelen faneille.

3½/5