Translate

perjantai 21. elokuuta 2015

John Green - Arvoitus nimeltä Margo


Tämäkin on sellainen kirja, jonka kaikki ovat varmaankin lukeneet. Tällä kertaa minäkin olen lukenut sen muiden John Green - fanien joukossa.

Arvoitus nimeltä Margo (Paper Towns)  on erilainen tapa lähestyä käsitettä nuortenromaani. Kirjan päähenkilö on Quentin Jacobsen (lyhyemmin Q), jonka näkökulmasta kirja on kirjoitettu. Quentin on aivan tavallinen lukioikäinen poika, joka on ollut aina rakastanut lapsuuden ystäväänsä Margo Roth Spiegelmania. Nämä kaksi olivat lapsina hyvin läheisiä mutta heidän välinsä pikkuhiljaa viilenivät.
Tämän takia Q hämmentyy eräänä iltana, kun Margo pyytää tätä yönmittaiselle "kostoretkelle". Q suostuu tähän vastahakoisesti, mutta vanhan ystävän pyyntö vie voiton. Retken jälkeen Q miettii, mitä heidän välillään oikein on, ja mitä hänen kuuluisi sanoa Margolle koulussa. Miettiminen osoitautuu kuitenkin turhaksi, sillä Margo ei ilmestykkään enää kouluun. Tämä jättää jälkeensä kasan vihjeitä olinpaikastaan ja Q ystävineen ryhtyy selvittämään niitä.

Quentin Jacobsen on melko tylsä hahmo. Hän on kirjaimellisesti täysin tavallinen. Toisaalta hänestä löytyy pojalle harvinaisempi luonteenpiirre: äkkipikaisuus (itse yhdistän tämän piirten naisiin).
Hänellä on jatkuva tarve olla jatkuvasti ystävänsä Benin kimpussa. Tämä kirjassa oleva pakollinen draaman tyrkyttäminen on rasittavaa lukea. Itse toivoin, että olisin voinut lukea kirjaa Q:n rauhallisemman ystävän, Radarin, näkökulmasta.

Arvoitus nimeltä Margo on omaperäinen ja erilainen tapa kertoa, miltä nuoresta tuntuu, millaiseksi hän tuntee yhteiskunnan jne. Minuun kirja ei kuitenkaan uponnut enkä tajunnut juonta ennen kuin kävin katsomassa elokuvan (kuinka noloa). Moni, johon kirja upposi, on varmasti pitänyt siitä kovasti. Minä en kuitenkaan kuulu niihin. Kirjan idea ja teema ovat kuitenkin hyvät.
Kuitenkaan kokonaisuutena kirja ei ollut mielestäni toimiva. Teksti oli yksitoikkoista (ainakin englanninkielisessä teoksessa) mutta osittain hyvin humoristista. Juoni taas oli mielestäni hyvin hidastempoinen mutta osittain nopeatempoinen ja keksiliäs. Ja loppu. Voi kuinka typerä lopetus kirjalla onkaan.
Toisin sanoen kirja on huono yksittäisiä kohtia lukuunottamatta.
Suosittelen tätä niille, jotka nauttivat perus nuortenromaanien lukemisesta, sekä herra Greenin faneille.
2½/5

2 kommenttia:

  1. Minä löysin tästä kirjasta ihanan runoilijan, Walt Whitmanin. "Nostakaa ovetkin saranoiltaan!" ja niin edelleen. John Green on hyvä kirjailija, mutta en ymmärrä hypeä, joka hänen ympärillään pyörii. Suurin osa nuortenkirjoista on kai sellaista höttöä, että tällainen "fiksu nuortenkirjallisuus" erottuu joukosta edukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy kai itsekkin tutustua Whitmaniin! :D
      Moni teini (minä mukaan lukien) varmaan odottaa kaikilta Greenini kirjoilta samanlaista kokemusta kuin Tähtiin kirjoitettu virheeltä. Tai sitten massa vaan vie mukanaan! :D

      Poista

Kommentti piristää aina; tuli sitten risuja tai ruusuja!