Maze Runnerin lukeminen on jatkunut osaltani kolmanteen osaan, jota etsiskelin kirjastosta kuumeisesti, ja lopulta sain käteeni kolmannen osan, Tappava lääke (The Death Cure).
Kokeiden toinen osa on takanapäin, ja Thomas ystävineen on taas joutunut PAHAn kynsiin. Tällä kertaa PAHA haluaa viemisen sijasta antaa nuorille jotain. Nimittäin heidän kadotetut muistonsa. Kuitenkaan Thomas ystävineen ei järjestöä usko, ja he karkaavat PAHAn tukikohdasta Denverin kaupunkiin, joka vaikuttaisi hyvältä piilopaikalta. Kaupungissa piilottelee muitakin PAHAn vastustajia, järjestö nimeltään Oikea Käsi. Oikea Käsi ottaa yhteyttä Thomasiin, ja pitkän tapahtumaketjun kautta he löyttäytyvät yhteen päämääränään sama tavoite: PAHAn lyöminen.
Luin kirjan tietenkin siitä syystä, että halusin tietää, miten tarina jatkuu. Jos olisi ollut kyse pelkästään yksittäisestä kirjasta eikä kokonaisesta sarjasta, olisi ollut hyvin mahdollista, että olisin jättänyt kirjan kesken.
Kirjan hahmoihin ei ole satsattu juuri yhtään. Hahmot ovat tavattoman lapsellisia ja jotkut jopa persoonattomia. Eikä kirjan päähenkilö Thomaskaan ole paljoa muuttunut näiden kolmen kirjan aikana, tai itse asiassa on. Hänestä on kuoriutunut vieläkin tylsempi hahmo, jota ei pelasta sarkastisuus tai synkät mietteet.
Eikä kirjan tekstissäkään paljon kehumista ole. Se on suurimmaksi osaksi erittäin tönkköä ja melkein jopa väkinäistä.
Kirjan pelastaa kuitenkin sen teema, tai no en tiedä, onko kirjailija edes halunnut ottaa kantaa johonkin. Itse tulkitsin kirjailijan protestoivan rivien välistä maailman nykytilannetta. Voimmeko uskoa kaiken, mitä meille uutisissa kerrotaan. Kuinka epävarmuus syöksee lopulta hulluuteen. Onko oikein antaa syyttömien kärsiä muiden virheistä.
Suosittelen kirjaa sarjan faneille!
3/5
Olen kirjoittanut myös sarjan ekasta ja toisesta osasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti piristää aina; tuli sitten risuja tai ruusuja!