Marja Björk - Poika

Heips! Koulussa piti taas jälleen valita äidinkielen lukupäiväkirjaa varten joku kirja. Tällä kertaa genrenä toimi nuorten kirjallisuus. Valitsin Marja Björkin kirjan Poika.

Poika kertoo pojasta nimeltä Makke, joka on syntynyt tytöksi. Nuorempana Makke asuu Rovaniemellä. Makke perheineen kuitenkin joutuu muuttamaan sieltä pois tämän isä kuoltua. Äiti ei pyty elättämään Makkea ja tämän isoveljeä Aaronia Rovaniemellä, ja he muuttavat Tikkurilaan. Siitä alkaa Maken tarina poikana tytön kehossa.
Maken elämä on kaikkea muuta kuin ruusuilla tanssimista. Jo nuorena pikkupoikana Makke joutuu koulussa ongelmiin poikamaisen käytöksensä takia. Eihän tyttöjen kuulu taistella kukkulan kuninkuudesta. Ja mikä siinä on niin hankalaa laittaa hame päälle? Kaikkihan tytöt pitävät hameita.
Vanhempana Maken ongelmat vain kasvavat, kun perhe muuttaa pääkaupunkiseudulle äidin uuden miehen perässä.
Helsingissä alkaa Maken elämän pitkä alamäki, kun koulusta lintsaaminen, alkoholi ja huumet astuvat hänen elämäänsä. Äitiähän nämä Maken uudet harrastukset eivät miellytä. Makella alkaa mennä kotonakin yhä huonommin ja huonommin. Ei näytä olevan paikkaa, jossa Makke pystyisi olemaan oma itsensä.

"Jotkut lintsasivat koulusta pikkujuttujen takia, esimerkiksi jos uusimmat farkut olivat vielä aamulla vähän märät tai leukaan oli tullu finni. Minä olin kokonaan väärä. Minua ei olisi pitänyt olla olemassakaan. Jokin oli mennyt vitusti pieleen." s. 55

Valitsin Pojan, koska se käsittelee mielestäni tärkeää asiaa. Kirja ei nyt juonneltaan ollut järin suuremmoinen, mutta pidin kovasti sen kirjoitusasusta. Björk on mielestäni kirjoittanut kirjan hienosti nuorille sopivalla tavalla. Kirjasta täytyy lukea monia asioita rivien välistä, mikä ei ole kuitenkaan toteutettu nuorille mahdottomana tehtävänä. Olen esimerkiksi havainnut aikuisten kirjallisuudessa paljon vastaavaa, mutta aikusten kirjoissa täytyy keskittyä paljon enemmän.

Noh, niistä asioista, joita rivien välistä sitten täytyy lukea. Ensinnäkin tämä Maken itsetuhoisuus. En pitänyt kirjan päähahmosta tämän itsetuhoisuuden takia. Vastaaviin hahmoihin en ole juurikaan törmännyt, joten Maken ajatuksia oli mielestäni rasittavaa lukea. Mielestäni Björk on yrittänyt tuoda esille enemmän sitä, miten nuori syrjäytyy, jos tämä tallotaan maailman syvimpään koloon.

En myöskään pitänyt Maken äidistä, joka välillä tuntuu kannustavan Makkea ja välillä suorastaan vihaavan tätä. En usko Björkin korostavan tälläistä epäsuvaitsemuutta, vaan sitä miltä tuntuu olla transsukupuolisen lapsen äiti. Vaikka olisi kuinka suvaitsevainen, ymmärtäväinen tai rakastavainen, on varmasti hankalaa yrittää kasvattaa jotain, mitä ei ymmärrä.

Poika on kuitenkin kaiken kaikkiaan hyvä nuorten romaani. Toivoisin myös monien aikuistenkin tarttuvan kirjaan, jotta kirjassa esiintyviltä ennakkoluuloilta vältyttäisiin. 200-sivuisen kirjan lukemiseen ei meinaa mene kauaa. Ei varsinkaan silloin, kun fonttikoko on kuusitoista.

Suosittelen! 3/5

Ai Yazawa - Nana (21--> osaa)

Moro! Viimeisen vuoden aikana olen lukenut aivan hirvittävän määrän mangaa eikä perinteisille romaaneille ole jäänyt yhtä paljon aikaa kuin pitkille sarjakuvamaratooneille. Yksi näistä mangoista, joita olen lukenut on Nana. Ymmärtääkseni Yazawa lopetti kuitenkin Nanan piirtämisen vuonna 2009, joten se on vieläkin kesken. Nana on kuitenkin mielestäni yksi parhaimmista, kenties paras, lukemistani mangoista, joten mielestäni se ansaitsee jonkin asteisen esittelyn.

Manga kertoo kahdesta Nana-nimisestä tytöstä. Toinen näistä on vaaleahiuksinen ja rakkaudenkipeä Nana Komatsu (lempinimeltään Hachi). Mangan alussa Hachi on vielä hölmö lukiolainen ja itkee jokaisen menetetyn miehen perään. Lukion jälkeen hän seuraa ystäväänsä taidekouluun, jossa Hachi tapaa Shoujin ja rakastuu tähän. Hachin elämä tuntuu taas kuitenkin romahtavan niskaan, kun kuulee Shoujin muuttavan Tokioon ilman Hachia.

Toinen mangan päähenkilöistä on punk-bändissä laulava Nana Oosaki, joka onkin jo hieman elämää nähnyt. Nana hylätään lapsena, ja tämä kasvaa isoäitinsä luona. Isoäiti kuitenkin kuolee pian sen jälkeen, kun Nana erotetaan koulusta prostituutiohuhujen takia. Nanan elämä tuntuisi romahtavan siihen. Nanan elämää kuitenkin koristaa hänen bändinsä ja poikaystävä, Ren. Nanan elämä ei sittenkään ole hassumpaa. Mutta eihän elämä ole ruusuilla tanssimista, ja Nanan elämä kääntyy ylöalaisin, kun kuulee Renin muuttavan Tokioon ryhtyäkseen erään Tokiolaisen bändin kitaristiksi.

Menee aikaa kunnes molemmat Nanat päättävät muuttaa myös Tokioon saavuttaakseen unelmansa. Nana Oosaki toivoisi pystyvänsä saamaan leipänsä laulamalla. Nana Komatsu taas muuttaa Tokioon Shoujin perässä. Muutaman sattuman kautta tytöt tapaavat toisensa ja päätyvät asumaan kämppiksinä samaan asuntoon. Ja tästä alkaa tyttöjen tarina, jota ympäröivät musiikki, ystävyys ja rakkaus.

Nana on mielestäni onnistunut monella tasolla. Ensinnäkin Nana on jo idealtaankin todella omaperäinen ja hyvä. Yazawa on myös rakentanut juonen todella hienosti. Mielestäni mangassa on kiva yksityiskohta se, että Oosakin punk-bändin tarina on hieman samantapainen kuin Sex Pistolsin. Tarina ei kuitenkaan ole ennalta-arvattava, vaikka yhteyden huomaisikin. Pidin myös mangan hahmoista, jotka ovat keskenään samanlaisia mutta samalla myös täysin erilaisia.

Entäs Yazawan piirustusjälki? Alussa monella mangakalla, joiden teoksia olen lukenut, on tyyli hieman hutera, ja se muuttuu ajan myötä todella paljon. Yazawan tyyli kuitenkin pysyy suht kot samanlaisesa. Tyyli on hieman raaka mutta samalla todella pehmeä. Yazawa tuo myös hienosti hahmojen tunteita esiin piirtämällä.

Suosittelen kaikille, jotka pystyvät jättämään sarjan kesken!

Tähän menneessä annan mangalle 5/5