Poika kertoo pojasta nimeltä Makke, joka on syntynyt tytöksi. Nuorempana Makke asuu Rovaniemellä. Makke perheineen kuitenkin joutuu muuttamaan sieltä pois tämän isä kuoltua. Äiti ei pyty elättämään Makkea ja tämän isoveljeä Aaronia Rovaniemellä, ja he muuttavat Tikkurilaan. Siitä alkaa Maken tarina poikana tytön kehossa.
Maken elämä on kaikkea muuta kuin ruusuilla tanssimista. Jo nuorena pikkupoikana Makke joutuu koulussa ongelmiin poikamaisen käytöksensä takia. Eihän tyttöjen kuulu taistella kukkulan kuninkuudesta. Ja mikä siinä on niin hankalaa laittaa hame päälle? Kaikkihan tytöt pitävät hameita.
Vanhempana Maken ongelmat vain kasvavat, kun perhe muuttaa pääkaupunkiseudulle äidin uuden miehen perässä.
Helsingissä alkaa Maken elämän pitkä alamäki, kun koulusta lintsaaminen, alkoholi ja huumet astuvat hänen elämäänsä. Äitiähän nämä Maken uudet harrastukset eivät miellytä. Makella alkaa mennä kotonakin yhä huonommin ja huonommin. Ei näytä olevan paikkaa, jossa Makke pystyisi olemaan oma itsensä.
"Jotkut lintsasivat koulusta pikkujuttujen takia, esimerkiksi jos uusimmat farkut olivat vielä aamulla vähän märät tai leukaan oli tullu finni. Minä olin kokonaan väärä. Minua ei olisi pitänyt olla olemassakaan. Jokin oli mennyt vitusti pieleen." s. 55
Valitsin Pojan, koska se käsittelee mielestäni tärkeää asiaa. Kirja ei nyt juonneltaan ollut järin suuremmoinen, mutta pidin kovasti sen kirjoitusasusta. Björk on mielestäni kirjoittanut kirjan hienosti nuorille sopivalla tavalla. Kirjasta täytyy lukea monia asioita rivien välistä, mikä ei ole kuitenkaan toteutettu nuorille mahdottomana tehtävänä. Olen esimerkiksi havainnut aikuisten kirjallisuudessa paljon vastaavaa, mutta aikusten kirjoissa täytyy keskittyä paljon enemmän.
Noh, niistä asioista, joita rivien välistä sitten täytyy lukea. Ensinnäkin tämä Maken itsetuhoisuus. En pitänyt kirjan päähahmosta tämän itsetuhoisuuden takia. Vastaaviin hahmoihin en ole juurikaan törmännyt, joten Maken ajatuksia oli mielestäni rasittavaa lukea. Mielestäni Björk on yrittänyt tuoda esille enemmän sitä, miten nuori syrjäytyy, jos tämä tallotaan maailman syvimpään koloon.
En myöskään pitänyt Maken äidistä, joka välillä tuntuu kannustavan Makkea ja välillä suorastaan vihaavan tätä. En usko Björkin korostavan tälläistä epäsuvaitsemuutta, vaan sitä miltä tuntuu olla transsukupuolisen lapsen äiti. Vaikka olisi kuinka suvaitsevainen, ymmärtäväinen tai rakastavainen, on varmasti hankalaa yrittää kasvattaa jotain, mitä ei ymmärrä.
Poika on kuitenkin kaiken kaikkiaan hyvä nuorten romaani. Toivoisin myös monien aikuistenkin tarttuvan kirjaan, jotta kirjassa esiintyviltä ennakkoluuloilta vältyttäisiin. 200-sivuisen kirjan lukemiseen ei meinaa mene kauaa. Ei varsinkaan silloin, kun fonttikoko on kuusitoista.
Suosittelen! 3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti piristää aina; tuli sitten risuja tai ruusuja!