Guns 'N' Roses - Appetite for Destruction

Levy on pöllitty äidiltä. Se on aikanaan maksanut 69 markkaa. :D

Heips! Julistin hemikuussa päättäväni uudistaa blogiani. Okei, joo, ei nyt ihan onnistunut. Yllätys yllätys, ajan kuluminen on varsin pirullinen asia. Joka tapauksessa olisin kauhean innostunut ruveta bloggaamaan kirjojen ohella myös musiikista ja kaikista muista asioista, jotka kiinnostavat minua.
Ensimmäiseksi ajattelin aloittaa lempilevyni esittelystä.

Guns 'N' Rosesin albumi Appetite for Destruction on ehdottomasti paras levy, jonka olen tähän menneessä kuullut. Levy on vuonna 1987 ilmestynyt hard rock-albumi, ja kyseessä on Gunnareiden debyyttialbumi. Albumilta löytyy kaksitoista kappaletta, joihin sisältyy myös Gunnareiden hitit Welcome To The Jungle, Paradise City ja Sweet Child O' Mine.
Albumilla soittaa tietenkin Gunnareiden alkuperäinen kokoonpano. (Kyseessähän on bändin ensimmäinen albumi.) Axl Rose huolehtii albumilla laulusta. Pääkitaraa soittaa Slash. Komppikitaraa soittaa Izzy Stradlin. Bassokitaraa soittaa Duff "Rose" McKagan. Rummuissa taas on Steven Adler.
Harmitti muuten vietävästi, kun en päässyt viimeviikon lauantaina katsomaan herroja Hämeenlinnaan. :(
Keikalla soitettiin ymmärtääkseni monia Appetite for Destructionin kappaleita, ja olisihan se nyt ollut hienoa kuulla kyseiset laulut livenä.

Noh, miksi minä nyt sitten pidän tästä levystä niin paljon? Levy on ensinnäkin rakennettu mielestäni todella hyvin. Kappaleet vaihtuvat levyllä sulavasti ja muodostavat hyvän kokonaisuuden. Levy alkaa vahvalla hittikappaleella, Welcome To The Jungle. Siitä levy jatkuu yhtä vahvoilla kappaleilla. Levyn puolessa välissä soi hieman rauhallisempi Paradise City, joka hetkellisesti rauhoittaa levyn tunnelmaa. Levyn tunnelma muuttuu Paradise Cityn jälkeen synkemmäksi, mutta palaa takaisin menevämpään tunnelmaan balladin Sweet Child O' Mine kohdalla. Levy loppuu kappaleeseen Rocket Queen, joka päättää albumin sen ansaitsemalla tavalla.
Pidän kovasti kappaleiden melodioista, sanoituksista, kitarariffeistä ja -sooloista, Axlin lauluäänestä... Toisin sanoen pidän kaikesta, mitä albumilta löytyy.

Tuskin tarvee mainita, että tämä löytyy huoneeni seinältä...

Vaikka levyltä löytyy moni Gunnareiden hitti, lempikappaleeni levyllä on My Michelle. Kappale kertoo tytöstä, jonka äiti on edesmennyt. Äidin kuoleman jälkeen tytön isä päätyy työskentelemään pornografian kanssa ja tyttö puolestaan sotkeutuu huumeisiin.
Pidän kappaleen sanoista ja sen tummasta ja synkästä melodiasta. Vaikka kappale käsitteleekin erittäin raakaa aihetta, se on erittäin kaunis. Axl laulaa lopussa jokaisen tarvitsevan rakkautta lähtökohdista riippumatta. Okei, joo, aika siirappista, mutta uppoaa helposti 17-vuotiaaseen teiniin. Kappale on kaiken kaikkiaan niin paljon erilaisempi kuin levyn muut kappaleet, joten pidän varmaan sen takia laulusta niin paljon.

Suosittelen levyä kaikille musiikista pitäville. Suosittelen levyä myös sellaisille, jotka eivät aikaisemmin ole kuunnelleet minkään asteista rockia (mitä kyllä uskallan epäillä). Kyseessä on mielestäni sellainen albumi, jonka jokaisen kuuluisi kuunnella vähintäänkin kerran elämänsä aikana.

Biisilista:
1. Welcome To The Jungle
2. It's So Easy
3. Nightrain
4. Out Ta Get Me
5. Mr. Brownstone
6. Paradise City
7. My Michelle
8. Think About You
9. Sweet Child O' Mine
10. You're Crazy
11. Anything Goes
12. Rocket Queen
Lähteet: Guns 'N' Roses - Appetite for Destruction - levy